Tutkijat ovat monelle hieman vierasta sakkia. Useimmille tulee mieleen laboratoriotakkiin pukeutunut henkilö, joka mittailee erilaisia asioita, niiden muutoksia ja tekee sitten sen jälkeen laskuja, joissa on sekaisin numeroita ja kirjaimia. Tällaista tutkimus tuppaa toisinaan olemaan varsinkin luonnontieteellisillä aloilla, mutta se on vain yksi tieteenala. Tavat tutkia ja saada tietoa ovat monipuoliset, mutta sen kaiken taustalla on tieteellinen ajattelu.
Kaikista meistä ei tieteentekijöitä tule, mutta emme kuitenkaan voi välttyä heiltä: media pyytää lähes päivittäin jotain asiantuntijaa, usein alan tieteentekijää, kommentoimaan tai antamaan lausunto jostakin ajankohtaisesta aiheesta. Tarkoituksena on vastata ihmisten huoliin sellaisen aiheen tiimoilta, jota suurin osa kansasta ei itse tunne.
On kuitenkin hyvä oppia tuntemaan edes pintapuolisesti tieteellisen ajattelun perusteet. Ongelmana nimittäin on, että kaikki tutkijat eivät osaa ilmaista asioita mediaan sopivalla, tiukasti joko-tai -tyylisellä, tavalla. Ja kun ihmiset itse päättävät tehdä omia johtopäätöksiään luettuaan tieteellisiä tutkimuksia, on väärinymmärrysten vaara suuri. Tässä artikkelissa siis annamme vinkkejä siihen, miten luet tieteellistä tekstiä, ja näin ollen vaikkapa asiakastyytyväisyyskysely ja sen tulkinta avautuvat aivan uudella tavalla.
Tiede ja suomi eivät ole sama kieli
Tiede on luonteeltaan kasautuvaa ja itseään korjaavaa – ei siis koskaan valmista. Näin ollen suurin osa tutkijoista välttää absoluuttisia ilmauksia kuin ruttoa. On mahdotonta lyödä lukkoon jotain tiettyä löydöstä tai sen tulkintaa, sillä tulevat tutkijat saattavat omalla työllään kumota tämän.
Jatkuva keskusteleminen on myös keskeinen osa tiedettä. Tiedeyhteisö väittelee koko ajan sen hetken tutkimustuloksista ja paras argumentti voittaa. Vastikään julkaistu tutkimus käy vielä koko tiedeyhteisön sisällä ja julkisuudessa armotonta väittelyä, joten kaikkein tuoreimpiin tutkimustuloksiin ei aina kannata nojautua vain siksi, että ne ovat uusia.
Tutkija on vain yksi tekijä
Yksittäinen tutkija ei juuri koskaan voi muuttaa koko tieteenalaansa yksittäisten löydösten perusteella. Tiedettä tehdään paljon toistuvuuden kautta eli eri tutkijat pyrkivät jäljittelemään toistensa kokeita varmistaakseen, että tulokset ovat edes jotenkuten samanlaisia.
Mikäli yksi tutkija saa tuloksia, jotka kääntäisivät koko alan päälaelleen, hän joutuu puolustamaan tällaisia näkemyksiä vimmatusti. Tiede itsessään ei myöskään ole sidoksissa yksittäisiin henkilöihin ja alan harjaantuneimmatkin ammattilaiset voivat olla väärässä.
Huomioi julkaisijan taka-ajatukset
Julkaisijalla on aina omat intressinsä taustalla, kun tutkija päästetään ääneen. Nämä intressit ovat erilaiset riippuen julkaisijasta: tieteellisen lehden tavoite on edistää oman alansa tiedettä. Mainosrahotteisen median tarkoitus on taasen kerätä klikkejä eli näyttökertoja mainostajilleen.
Klikkiotsikoilla halutaan nimenomaan saada ihmiset lukemaan ja jakamaan uusimpia tutkimustuloksia tunnekuohun vallassa. Oikea tiede pyrkii nimenomaan rajaamaan tunteet pois tieteellisestä tekstistä pysyäkseen mahdollisimman objektiivisena.
Kritisoi
Vaikka sinulla itselläsi ei olisi alan parasta osaamista, sinulla on silti oikeus kyseenalaistaa ja kritisoida tekstiä. Sinun täytyy kuitenkin pitää mielessä, ettet todennäköisesti pysty kumoamaan tutkijan väitettä oman asiantuntijuutesi puutteessa. Sen sijaan kritiikki kannattaa kohdistaa ilmaisuun ja siihen, miten maallikko saisi tekstistä enemmän irti. Kannattaa myös kyseenalaistaa oma tulkintansa ja mieluiten jonkun toisen kanssa.
Tiedeyhteisössä on tavallista, että jo ennen julkaisua tutkimusta kritisoi vähintään kaksi vertaista, jotka pysyvät nimettöminä. Myös kirjoittajan taustatiedot poistetaan, jotta kritiikki kohdistuu nimenomaan asiaan eikä henkilöön.